NÄKEMYS II
Aiheenani on Vielä on paljon ratkaisemattomia ongelmia...
Kerron teille Pukkilan Jaskasta
Kauhavalta, Isontalon Antista ja Rannanjärvestä, Kauhavan
rumasta fallesmannista, kuvernööri Wredestä ja Mathilda
Wredestä.
Pukkilan Jaska se Kauhavalta ei kuulu tähän juttuun
muuta kuin yleissivistyksen kannalta. Hän oli niitä harvoja
Siperiaan karkotettuja, jotka pakomatkallaan takaisin Suomeen onnistuivat
siinä henkeään menettämättä. Muutoin
juttu liittyy aihepiiriini vain siltä osin, että nykyisin
Siperiaan karkotetaan vain ne, jotka voidaan karkottaa. Siis ulkomaalaisperäiset
vangit, jotka ovat syyllistyneet johonkin törkeään
rikokseen kuten taponyritykseen tai huumausainerikokseen. Karkotetaan
siitä huolimatta, vaikka he olisivat tulleet vanhempiensa mukana
Suomeen alaikäisinä ja karkotuksen jälkeen kaikki
omaiset jäävät Suomeen mahdollista puolisoa ja lapsia
myöten.
Mathilda Wrede kuuluu aiheeseeni sikäli, että hän
lienee tunnetuin suomalainen vankilalähetti.
Hänen isänsä, vaasalainen kuvernööri
Wrede puolestaan sai aikaan, että kuri palautui Kauhavalle,
Alahärmään ja Ylihärmään. Hän
palkkasi tehtävään Kauhavan rumaksi fallesmanniksi
ainoan vapaaehtoisen, itse asiassa komean ja harteikkaan kanslisti
Adolf Hägglundin.
Seurasi kolmen vuoden pituiset kuulut Härmän käräjät,
joiden seurauksena edellä manitut vesselit passitettiin seuraavaksi
12 vuodeksi Vaasan vankilan kautta kuka Kakolaan, kuka minnekin.
Mutta sitten päästään jo itse asiaan:
Ei mitään uutta auringon alla. Mathilda Wrede muistelee
noita aikoja lainatakseni hänen elämäkertansa kirjoittajan
Ester Ståhlbergin sanoja:
”Hän ihmetteli aina uudestaan sitä, että nuo rautoihin
kytketyt miehet olivat tavallisia ihmisiä. Ulkopuoliset olettivat,
että heissä kaikissa oli erikoinen rosvon leima. Sellaisiakin
oli, mutta useimmat olivat kuin varjossa kasvaneita. Heidän
kertoessaan lapsuudestaan oli selvää, ettei monella
ollut lapsuutta ollutkaan eikä sanottavaa nuoruuttakaan. Aina
samaa harmaata toivottomuutta alusta loppuun. Kun eivät vanhemmat
huolehtineet heistä, miksei yhteiskunta astunut tilalle?
Mathildan isäkin tunnusti useimpien tapausten liittyvän
siihen, että huolenpito oli puuttunut kehitysvuosina. Kurjan
lapsuuden jälkeen lähetettiin ihmiset varhain kerjuutielle,
josta oli vain askel rikollisuuteen.”.
Siis onko mitään uutta auringon alla? Varhaisen puuttumisen
periaatetta kaivattiin 100 vuotta sitten ja sitä kaivataan
tänäänkin. Silloin tie johti vankilakierteeseen kerjuun
kautta.
Tänä päivänä päästään
vankilakierteeseen kerjuutien sijasta peruskoulusta säälistä
annetun päästötodistuksen kanssa. Kun kaikki on jo
valmiiksi solmussa, on todennäköinen ammatti huumekauppa
tai muu rikollisuus. Siihen ei ole pakko sisältyä edes
omaa käyttöä. Nämä rikolliset ovat itse
asiassa myös omien rikostensa uhreja.
Pääsääntöisesti he ylivelkaantuvat toivottomasti
rikostensa seurauksena. Vastuu heistä on heidän kotikunnillaan,
mutta vastuuta ei voida kantaa kun ei ole rahaa. Käytännössä
vastuu mielestäni näyttää siirtyvän yhä
enemmän kolmannelle sektorille, joiden toiminnassa asiakkaita
ei käsitellä tavarana vaan ihmisinä.
Niin käsittelivät Wredetkin Isontalon Anttia. Mathilda
Wrede ystävystyi Antin kanssa ja kun Antti vapautui Kakolasta,
määräsi isä Wrede hänet ylläpitämään
järjestystä Vaasan markkinoilla, eikä Antti pettänyt
luottamusta. Hän oli saanut luottamusta ja rakkautta osakseen.
Kuri säilyi erinomaisesti, koska kaikki markkinavieraat pelkäsivät
järjestyksenvalvojaa,.
Ylivelkaantuminen on psyykkisesti myös vangeille ja vapautuneille
raskas ongelma, mutta he eivät saa tuekseen yleensä mitään
julkista sympatiaa, ovathan itse rikoksillaan soppansa keittäneet.
Ylivelkaantuneisuuden seuraukset ulottuvat luonnollisesti myös
mahdollisiin lapsiin, joita ei kuitenkaan pitäisi rangaista.
”Straffa inte barnet”, kuten Ruotsin lapsiasiamies on osuvasti todennut.
(Esitelmä Takuu-Säätiössä 24.11. 2004)
Lakiasiaintoimisto
TUUSLEX OY
Tuhkanummentie 14
00970 Helsinki
puh
046 8114614
fax 09 340 2389?
e-mail:
matti.huunan-seppala(at)tuuslex.fi