NÄKEMYS I
Ylivelkaantuneen asema oikeusjärjestelmässämme.
Toivottomalla ylivelkaisuudella tarkoitan tilannetta, jossa tavalliselle palkkatyöläiselle on mahdotonta lyhentää pääomaa, koska maksuvara vallitsevan lainsäädännön mukaan ohjataan ensisijaisesti perimiskuluihin ja korkoihin, joihin suoritukset eivät edes riitä.
Koska velkojen vanhentumisajankohta uuden ulosottokaaren mukaan lasketaan saatavaa koskevasta tuomiosta tai päätöksestä, eikä saatavan alkuperäisestä eräpäivästä, on velkahelvetti tosiasiallisesti monen 1990-luvun laman kourissa jatkunut jo yli 15 vuotta ja uhkaa jatkua vielä ainakin kymmenen vuotta.
Kun velkahelvetti alkoi, tuntui velkaantuminen perustellusti toivottomalta. Velallisille pieni helpotus jälkiperintäyhtiöiden kauhuksi tuli, kun 20.8.2004 astui voimaan perintökaaren 21 luvun muutos, jonka mukaan kuolinpesän osakas ei vastaa enää pesän velasta.
Niin sanottu ulosotollinen vanhentuminen oli seuraava vakava takaisku perintäyhtiöiden toimintaan.
Suoranaisen pelon hyvän liikeidean murtumisesta näyttää aiheuttaneen uuteen ulosottokaareen otettu muutos, että velat vanhentuvat samanaikaisesti, kun niitä ei enää voida ulosotollisesti periä.
Velkojille on jätetty takaportti sen varalta, että velallinen olisi alkuperäisen määräajan kuluessa olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksunsaantia, mitä koskevia kanteita on nyt vireillä ja joita olen päässyt hoitamaan.
Ylivelkaantuminen on häpeärangaistus, joka käytännössä kestää kauemmin kuin murhasta tuomittu elinkautinen rangaistus. . Luottotietojen menettäminen muistuttaa monilta osin kansalaisluottamuksen menettämistä, joka vaikeutti elämää vain sen verran, että ei saanut äänestää kunnallisissa ja valtiollisissa vaaleissa.
Tarkistin Wikipediasta, milloin kansalaisluottamuksen menettäminen poistettiin lainsäädännöstämme. Wikipedian mukaan se tapahtui v. 1969, mutta havaitsin, että luottotietojen menettäminen muistuttaa kaikilta osiltaan kansalaisluottamuksen menettämistä, paitsi että toivottomasti ylivelkaantunut saa äänestää, jos jaksaa.
Lainaan tässä Wikipediaa:
Kansalaisluottamus (ruots. medborgerligt förtroende) oli aikaisemmin Suomen laissa tunnettu käsite, joka mahdollisti ihmisen osallistumisen muun muassa poliittiseen toimintaan. Vuoden 1889/1894 rikoslain nojalla voitiin syytetty tuomita lisärangaistuksena myös määräaikaiseen, 1–15 vuotta kestävään, kansalaisluottamuksen menetykseen. Kansalaisluottamuksen menettänyt henkilö ei ollut vaalikelpoinen kunnallisissa tai valtiollisissa vaaleissa, eikä voinut toimia todistajana eikä toisen henkilön asiamiehenä oikeudessa. Lisäksi henkilö, joka oli menettänyt kansalaisluottamuksensa, ei voinut käydä kauppaa eikä harjoittaa erinäisiä elinkeinoja eikä voinut tulla valituksi lautakuntiin tai yhdistyksien hallituksiin.
Kansalaisluottamuksen menettämisseuraamus poistettiin Suomen rikoslaista vuonna 1969
Ylivelkaantunut ei myöskään käytännössä voi käydä kauppaa eikä harjoittaa erinäisiä elinkeinoja eikä tule valituksi mihinkään luottamustoimiin. Eikä ole syytä suostuakaan edes yhdistyksen tilintarkastajaksi, jos ei halua kerjätä itselleen ikävyyksiä haitallisten luottotietomerkintöjen tullessa esiin.
Ylivelkaantuneisuuden aiheuttaman häpeärangaistuksen lisäksi on henkisesti erittäin raskasta olla toivottomasti ylivelkaantunut. Tavallinen vähävarainen ihminen voi haaveilla mistä tahansa. Säästämällä sekä monista asioista tinkimällä hän voi myös yrittää toteuttaa haaveensa. Ylivelkaantuneella ei ole laillista oikeutta säästää mihinkään ylellisyyteen. Ei lomamatkoihin, ei edes omiin hautajaisiinsa. Hautajaisiahan ei voi sanoa ylellisiksi, jos paikalla ei ole muita kuin pappi, kanttori ja vahtimestari kunnan maksaessa kulut. Ulosotto- ja suojaosuussäännöstö eivät salli säästämistä yli suojaosuuden, joka on jätettävä velalliselle kuukauden elämistä varten. Sen määrä on tätä kirjoitettaessa 597 € kuukaudessa yksinäisen henkilön osalta. Tarkasti ottaen ulosottokaaren 4 luvun 21 §:n 6-kohdan mukaan on jätettävä ulosmittaamatta velallisen rahavaroista tai muusta vastaavasta omaisuudesta 48 §:ssä tarkoitetun suojaosuuden määrä puolitoistakertaisena kuukauden ajaksi, jollei velallisella ole muuta vastaavaa tuloa. Tuolla noin 900 €:n summalla ei todellakaan pysty varaamaan itselleen hautapaikkaa ainakaan pitkäksi aikaa ja hädin tuskin pystyy kustantamaan omat hautajaisensa edellyttäen, ettei muita kustannuksia ole.
Ihmeellinen epäkohta on entisen ulosottolain tavoin jätetty ulosottokaareen: Palkkatyöläiseltä ei voida ulosmitata palkkaa kokonaisuudessaan, vaan hänelle on jätettävä suojaosuuden lisäksi tietty osuus nettopalkasta. Lainsäätäjä ei ole ottanut huomioon, että tuo ulosmittaamatta jätettävä omaisuus on pystyttävä käyttämään hyväksyttävästi saman tien, muutoin se on ylimääräistä ulosmitattavaa varallisuutta edellä mainittu ulosmittauskielto huomioiden. Mikään ei estä ulosottomiestä iltapäivällä viemästä lähes loppujakin siitä, mitä aamupäivällä tuli ulosmitattua palkasta! Toivottomasti ylivelkaantuneen kannalta on siis yhdentekevää, kuinka hyvin palkattuihin töihin hän hakeutuu, vai hakeutuuko töihin lainkaan. Sitä on toivottomuuden tunne! Velkoja ei voi pakottaa masentunutta ja toimintakykynsä menettänyttä velallista töihin!
Arviolta jopa tuhannet, ehkä yli 10.000 ylivelkaantunutta päätyi riistämään itseltään hengen 1990-luvun alussa ja lukemattomat ovat ne velkaantuneet, jotka velkaantumisensa jälkeen tekivät hitaan itsemurhan sortumalla päihdyttävien aineiden väärinkäyttöön. Perheitä hajosi.
Tuntematon on myös se määrä velkaantuneita, joiden henkinen ja fyysinen kestokyky ei ole riittänyt ja he ovat velkaantuneet pitkälti yksipuolisten tuomioiden perusteella, joita koskeviin oikeudenkäynteihin eivät jaksaneet tulla paikalle. Osa heistä on joutunut elämään velkaantumisestaan lähtien erilaisten yhteiskunnan maksamien tukien turvin.
Kaikki se tuska, suru ja ahdistus, mitä ylivelkaantuneisuus synnytti ja kuinka paljon se on tullut maksamaan yhteiskunnalle sairaudenhoitokuluineen, toimeentulo- ja muine tukineen, on kirjaimellisesti mittaamattoman suuri.
On ärsyttävää kuulla kehuttavan kuinka ainutlaatuisen hienosti Suomessa on hoidettu velkojen anteeksiantopolitiikka. Päähuomio pitäisi kiinnittää siihen, kuinka ainutlaatuisen törkeästi pankkitukikuvioiden yhteydessä sosialisoitiin yrittäjien omaisuus. Nyt kertaalleen maksettuja velkoja perivät jälkiperintäyhtiöt, joiden omistus suurelta osin on ulkomainen.
Ei olisi kovin lohdullista kuulla 20 vuoden velkahelvettikärsimyksen jälkeen edes ministeritason onnitteluja velkojen vanhentumisen johdosta esimerkiksi tähän tapaan:
Onneksi olkoon. Nyt velkasi annetaan anteeksi. Ainakin osittain. Luottotietosi eivät tietenkään vielä palaudu moneen vuoteen. Ikävää, ettet enää jaksa olla kiinnostunut ja ikävää, että olet jo ehtinyt menettää terveytesi ja kenties parhaat vuotesi elämästäsi. Ikävää ettemme voi niitä palauttaa enempää kuin varallisuuttasikaan. Mutta ole ylpeä, että olet kaatunut maasi puolesta. Niin tekivät sotilaatkin uhratessaan parhaat vuotensa, terveytensä ja henkensä maamme puolesta. Olet sankarivainaja. Sinäkin olet kaatunut, ainakin taloudellisesti, tämän maan pankkielämän puolesta ja pelastamiseksi. Pankithan ovat talouselämämme selkäranka. Ole siis onnellinen ja ylpeä itsestäsi.
Näin näkee Matti
Lakiasiaintoimisto
TUUSLEX OY
Tuhkanummentie 14
00970 Helsinki
puh
046 8114614
fax 09 340 2389
e-mail:
matti.huunan-seppala(at)tuuslex.fi